Lapsi kysyy: Miksi ennen joulua vietetään adventtia? Miksei joulu ala heti?
Vietämme parhaillaan kirkkovuoden suurinta valmistautumis- ja odotteluaikaa, pääsiäistä edeltävää paastoa. Paastonaika ei näy ns. katukuvassa millään tavalla. Pääsiäismunat tosin ilmestyivät jo viime viikolla kauppoihin. Ne laitettiin esille heti laskiaispulla- ja runebergintorttusesongin perään.
Juhlaherkkujen myynti viikkokausia ennen juhlan varsinaista ajankohtaa osoittaa, että valmistaudumme juhlaan nykyään päinvastaisella tavalla kuin ikiaikaisesti: ennen kieltäydyttiin herkuttelusta juhlien alla, nykyään sapuskaa vedetään kaksin käsin aina ja varsinkin ennen suuria juhlia. Ja kun aikaisemmin vaikkapa joulua vietettiin pitkälle tammikuulle, Nuutinpäivään asti (12.1.), nykyisin koko juhlaan ollaan täysin kyllästyneitä viimeistään tapaninpäivänä. Kuusi äkkiä veke täältä!
Juhlaan valmistautumisen prosessi on siis muuttunut itse juhlan kaltaiseksi. Nykyisin kieltäytyminen, kilvoittelu seuraa juhlaa (tipaton tammikuu, loppukevään laihdutusspurtti), kun se ennen edelsi sitä (joulun ja pääsiäisen paastot). Ihan jees näin, mutta onko perinteen muuttuessa menetetty jotain? Onko kulttuurimme suhde juhliin on vähän sama kuin bulimikon suhde ruokaan? Mikä muuttuisi, jos paasto edeltäisi juhlaa, ei seuraisi sitä?
En ole koskaan onnistunut (ruoka)paastoamaan enkä lähestymään suuria juhlia jotenkin herkistyneenä (tämän oletan olevan paaston tarkoituksen). Kuvittelen kuitenkin, että jos ennen pääsiäistä malttaisi olla soppalinjalla 40 päivää + kärsimysviikon (ankaraa paastoa), juhlaruoka maistuisi ylimaallisen hyvältä. Ja että olisi varsin tyytyväinen itseensä, siihen että oli pystynyt kilvoittelemaan! Vähän hallitsemaan impulssejaan ja mielihalujaan. Juhla olisi eräällä tapaa henkilökohtaisempi, jos olisin pikkuriikkisen uhrannut omaa laiskanpulskeaa hyvinvointiani sen edestä. Olisin voittaja! Juhlan jälkeen ei varmaankaan olisi myöskään mitään tarvetta katua eikä ryhdistäytyä. Siis rangaista itseään.
Hmmm. Pääsiäiseen on jäljellä 39 päivää. Vielä ehtisi hyvin mukaan, vaikka homma ei menisikään aivan by the book. Ymmärrän kyllä, että "Tärkeintä paastossa on hiljentyminen ja oman elämän sisällön ja suunnan tarkastelu", "On tärkeää tutkiskella omaa sisimpäänsä, ihmissuhteitaan ja suhdettansa Jumalaan" (Suomen ortodoksinen kirkko, www.ort.fi/ru/kirkkotutuksi/paasto), mutta nyt kun ajattelen, että
paasto voisi tuoda suuren onnistumisen kokemuksen
ja jonkinlaisen valaistumisen
niin tuumaan, miksi ei. Miksen vähän ryhdistäytyisi. Tällä kertaa ennen, ei jälkeen. Hitto vieköön.
Heti huomenna.
