Olen joogatunnilla. Tulin tänne muista kuin uskonnollisista syistä, "vain" joogaamaan. Kerta on syksyn ensimmäinen. Olen onnellinen, että saan olla täällä.
Lopuksi Carola, ohjaaja, esilaulaa mantran. Hän kehoittaa meitä liittymään lauluun mukaan, mikäli haluaisimme. Carola sanoo, että etsikää yhteys laulunne ja sydämmenne välille. Tuntekaa laulu sydämen alueella.
Hän laulaa kauniisti. En ymmärrä mantran sanoja, en osaa niitä, mutta laulan silti. Toden totta - tunnen, kuinka sydämeni avautuu. Tai jotain. Tällaista on liikunta kun sielu on kehon mukana!
Minulla on vähän harras olo. Ajattelen häivähdyksenomaisesti sitä, miten vaivaannuttavaa virrenveisuu luterilaisessa jumalanpalveluksessa on. Ja miten toisenlaiselta minusta nyt tuntuu, puolentoistatunnin joogaamisen jälkeen, laulaa yhdessä näiden ihmisten kanssa.
Tällaista on uskonto, kun keho on sielun mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti