Maanantai: Jooga.
Tiistai: Visiitti Temppeliaukion kirkkoon.
Keskiviikko: Brahma Kumaris -luento.
Torstai: Sadonkorjuu-juhla antroposofisen kalenterin mukaan.
Perjantai: Steinerpedagogiikka-opintoja.
Lauantai: Kts. perjantai.
Sunnuntai: Elokuva Bruno Gröningistä.
Elämäni on vapaata pudotusta. Taideprojektit (ainakin minun) tuppaavat olemaan sitä, tässä vaiheessa, alussa. Säännöllisyydestä tulee tällöin äärettömän tärkeää. Voin hahmottaa ajan kulumista ja edistymistäni ainoastaan toistuvien asioiden kautta.
Viikkoni ei ala siitä, kun maanantaina tulen työpöytäni ääreen ja avaan koneen. Viikkoni alkaa joogatunnin viimesen harjoituksen myötä. Se on rukous, joka lauletaan sanskriitiksi. En ymmärrä sanojen merkitystä, mutta yhteinen lauluhetki tekee minut rauhalliseksi ja läsnäolevaksi.
Tänään joogaamme niin pitkään, että ohjaajalla on kiire lopettaa tunti. Sen sijaan, että hän olisi esilaulanut rukouksen ja me vetäisseet perästä, hän laulaa laulun yksin. Tunnen oloni tosi pettyneeksi. Tämähän ei mennyt nyt niin kuin se aina menee. Miten selviän tästä viikosta? Onko edessä vielä muita
variaatioita tai muutoksia? Kiitos ei! En pysty työskentelemään jos joudun koko ajan joustamaan!
Vapaassa pudotuksessani olen kuin lapsi: tarvitsen toistoja, säännöllisyyttä ja rajoja. Jos asiat eivät mene niin kuin niiden pitää mennä, niin täällä on täysi kaaos päällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti